Vielä muutama päivä sitten julistin, että on hyvä laittaa kaikki kehykset hetkeksi kaappiin, kun en niistä suurinta osaa ole käyttänyt aikoihin. Pitkään ne lojuivat epämääräisesti ikkunalaudoilla ja tasoilla, ilman mietittyä järjestystä.
Kehykset ehtivät olla kaapissa hädin tuskin paria päivää, kunnes päätin tehdä sen, mitä minun ei pitänyt enää koskaan tehdä.
Taulukollaasin.
Ei sillä, ettenkö pitäisi taulukollaaseista. Pidän paljonkin. Lähinnä arveluttaa se, kun olen kova tyttö vaihtamaan mielipidettäni. On siis olemassa mahdollisuus, etteivät taulut kauaa seinällä viihdy. Kuitenkin jotenkin kummassa tällä kertaa minulla on tunne, että tämä sommitelma tulee pysymään.
Yleensä ongelmani taulukollaaseja rakennellessa on se, että sijoitan vierekkäin sellaisia kuvia, joita minulla vain sattuu olemaan. On kuitenkin tärkeää löytää jokin punainen lanka, olkoon se sitten väri tai muoto. Tällä kertaa projektiani ohjaili kiinnostus pastelleihin, etenkin vaaleanpunaisen ja turkoosin yhdistelmään. Myös vaalea beige yhdistettynä mustaan, valkoiseen ja pastellinsävyihin kiehtoo kovin.
Kun aloin pohtia seinälle asetettavia kuvia, pengoin ensimmäisenä vanhan piirustussalkkuni, jonne tosin ei ole aikoihin tullut yhtäkään uutta kuvaa. Löysin sieltä kauan sitten maalaamani tytön kasvokuvan, jota kovasti inhosin. Kuitenkin nyt työ kelpasi, sillä sen värimaailma miellyttää. Tänään maalasin nuo utuiset saippuakupliksi kutsumani pallot. Myös vasemmalla näkyvä sommitelma on tekemäni - tosin lehtileikkeistä askarreltu vuosi sitten.
Grafiikan vedos on Eino Vesalaisen teos, pieni harmaa abstrakti teos taas Olli Marttilan. Loput kuvista ovat postikortteja, neliön muotoista Ikean peiliä lukuunottamatta.
Mukavaa alkuviikkoa :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti