OMAN ELÄMÄNSÄ MUOTISUUNNITTELIJA

Olin lapsena onnekas, sillä äiti ompeli mulle erilaisia vaatteita, niin arkeen kuin leikkeihinkin. Oli kivaa leikkiä Pocahontasta, prinsessaa tai jänistä kun oli asianmukaiset varustukset yllä. Myös alakouluaikoina käytin paljon itsetehtyjä vaatteita arkisin.

Usein syy itsetehtyihin vaatteisiin oli se, että olin aika pienikokoinen: mulle ei löytynyt sopivia vaatteita kaupasta. Äiti ei ole ompelija, mutta se osaa käyttää ompelukonetta ja ymmärtää kaavoja. Vaatteiden kotikutoisuus olikin melkein välttämätöntä, sillä lastenosastojen kuteet olivat joko raajoista lyhyet tai ne roikkuivat päällä. Muistan, kun kutosluokalla löysin ensimmäistä kertaa kaupasta farkut, jotka olivat lähes sopivat. Käytin ne puhki.

Penkkarit ja vanhojenpäivä ovat jälleen ajankohtaisia juttuja, joten aloin muistella omaa lukioaikaani ja niitä vaatteita, joita käytin lukion riennoissa.

2010: Vanhojentanssit

Viimepäivinä mediassa on puhuttu paljon siitä, miten etenkin tytöillä vanhojenpäivää varten uppoaa tyypillisesti sievoisia summia. Itse pääsin melko halvalla, sillä rahaa meni vain puvun kankaisiin sekä kampaukseen. Kankaat mekkoon maksoivat vähän alle satasen. Äiti ompeli mekon ja minä autoin parhaani mukaan mitä vain osasin. 

Suunnittelin puvun silloisten mieltymysteni mukaisesti. Tykkäsin erityisesti mustasta yhdistettynä punaiseen, mitkä oli myös mun lempivärit. Mekko oli yläosasta vartalonmyötäinen ja yksiolkaiminen mustaa rypyllistä kangasta. Levenevän alaosan alta pilkisti kirkkaanpunainen tylli. 

2011: Potkiaiset 

Seuraavana vuonna meillä oli potkiaiset, joiden teemana oli Hollywood. Potkiaiset on Äänekosken lukiossa siis edellinen ilta ennen penkkareita, jolloin abit potkitaan pihalle lukiosta. Mun mekko oli jälleen itsetehty. Tykkäsin tosi paljon poptaiteesta ja olin ostanut verhokangasta, jossa on entisaikojen näyttelijöiden kasvokuvia. Verhokankaasta tuli mekon alaosa ja se päätyi päälle potkiaisiin, sillä se sopi hyvin teemaan.

Kerran törmäsin jossain yhteydessä samasta kankaasta tehtyihin verhoihin ja se vähän hymyilytti. :D 

2011: Ylppärit

Ylppärimekkoni tausta on hieman erikoinen, siksi siitä kirjoitettiinkin juttu Ellen verkkosivuille. Mekko on siis aiemmin ollut morsiuspuku, jonka äiti ompeli eräälle naiselle. Äitini lupasi tehdä mekon todella edullisesti, mikäli sai itse säilyttää puvun. Mekko lojui vuosia vaatekomerossa ja olin monta kertaa kokeillut sitä. Lopulta päätin, että siitä voisi tulla mulle ylppärimekko. 

Harmittaa, kun ei ole alkuperäisestä versiosta kuvaa, mutta mekossa oli paksut olkaimet ja alaosa oli melko kapea ja suora. Ommeltiin äidin kanssa yhteistyöllä yläosa uusiksi. Alaosan rypytykset hoiti lähistöllä asuva ompelija, sillä meille alkoi tulla kiire juhlajärjestelyjen kanssa. Vyötärölle sidottiin pitsivyö tuomaan graafisuutta.

Olen ajatellut, että pukisin mekon uudestaan jos joskus menen naimisiin. Toki se tulisi kokemaan jälleen muodonmuutoksen - ainakin helman tulisi olla pidempi. :)